Univaikeus

Niin kun jo alussa kirjoittelin niin kärsin vaikeasta unettomuudesta. Unettomuus saatiin kesällä jonkin näköiseen tasapainoon lääkkeillä. Toiset lääkkeet sopii paremmin toisille ja toisille ei sitten niin ollenkaan. Minäkin kokeilin 5-7 eri unilääkettä ja niiden eri yhdistelmiä ennen kuin tämä tämän hetkinen lääke löytyi.

Kaikki alkoi noin vuosi sitten eli joulukuun alkupuolella viime vuonna kun kaikki asiat olivat kuormittaneet minua liikaa ja koin vielä suuren pettymyksen kun pitkään odottamani velkasaneeraus ei ollut kohdallani mahdollinen. Siitä saamani vastaus oli piste i:n päällä. Sen jälkeen ahdistus valtasi mieleni ja kaikki kokemani vastoinkäymiseni tulivat myös uniini. Nukkuminen se vain loppui. Nukuin yössä 1/2 - 1 1/2 tuntia. Aamulla lähdin töihin ja omat asiat pyörivät mielessäni aina tauoilla aloin eristäytymään työyhteisöstä. Alkuunsa pystyin keskittymåän kohtalaisen hyvin työtehtäviini sairaalassa. Aikaa kului työhön lähtökin alkoi tuntua väsymyksestä ja ahdistuksesta johtuen vastenmieliseltä, vaikka työ oli juuri sitä mitä olin toivonut siitä lähtien kun olin alkanut alaa opiskella. Selvisin jouluun asti, vaikka viimeisellä viikolla olin jo niin väsynyt että tein virheitä, mutta onneksi huomasin kuitenkin virheeni itse ja potilaat eivät olleet vaarassa. Ennen joulua aloitin vapaat ja tarkoitukseni oli palata töihin välipäivinä.

Tuli joulu ja aaton joka vuotinen pukkikierros lähestyi. Se ei tuntunut samalta kuin ennen se jokin tunne oli poissa. Tunne oli ilo joka oli kadonnut. Ilo siitä että saan tuoda joulun rauhan lukuisiin lapsikoteihin ja se mahalipuinen ruokahalun vienyt jännitys loppuu. Ilo siitä että tiedän vanhempienkin rauhallisen aattoillan alkavan siitä kun käyn tuomassa lahjat ja lapset rauhoittuvat leikkimään saamillaan leluilla. Se kaikki ilo oli poissa tilalla oli ahdistus ja väsymys sekä pakon tunne ei tuntunut hyvältä lähteä kierrokselle, mutta en voinut pettää lapsia ja heidän vanhempiaan, koska eihän joulupukki vain voi olla sairaslomalla, vai voiko? Kun pääsin vauhtiin tunsin välillä kun ahdistus helpotti ja paikka paikalta oloni helpotti, vaikka se ilo puuttui edelleen. Pääasia että kaikki minua odottaneet olivat tyytyväisiä ja sain tuotua joulun moneen kotiin.

Heti joulun jälkeen matkustin vanhemmilleni ja siellä sairastuin influenssaan, vaikka rokotuksen olinkin ottanut. Oli hirveää sairastaa niin voimakas tauti ja kun ei saa nukuttua. Kipeänäkin sain nukutuksi saman verran vuorokaudessa kuin terveenäkin eli maksimissaan 1 1/2 tuntia, mutta nyt vain useammassa osassa. Onneksi puolisoni tuli myös vanhempieni luo ja hän ajoi automme kotiin, jotta pääsin lääkäriin. Lääkäri määräsi influenssan vuoksi viikon sairaslomaa, mutta en kokenut tarpeelliseksi puhua unettomuudesta ja ahdistuksesta hänelle. Tauti hellitti jo melkohyvin ennen uudenvuoden aattoa. Uudenvuoden aattona olimme läheisten ystävien kanssa katsomassa raketteja ja ostuimme heillä iltaa. Vuosi oli juuri vaihtunut ja vuoden vaihtuessa päätin että alan huolehtia itsestäni paremmin. Sen tein heti ja kerroin jo heti yöllä puolisolleni että en saa nukuttua, etten ole nukkunut kuukauteen, vaikka hänelle aamulla aina olinkin sanonut että ihan hyvin nukuin. Tämä oli ensimmäinen askel kohti helpotusta ja se todella kannatti ottaa. Itkin puolisoni kainalossa ihan helpotuksesta kun sain kertoa hänelle miten paha minun oli olla. Hän ymmärsi ka neuvoi minua menemään puhumaan asioista mieleterveys vastaanotolle kun arki koittaa.

Kun arki oli käsillä menin terveyskeskuksen tiloissa olevan matalankynnyksen mielenterveys päivystyksen odotusaulaan. Siellä ei ollut muita kuin vuoronumero automaatti. Otin lapun ja kohta minua tuli pyytämään sisään erittäin ystävällisen tuntuinen työntekijä. Pääsin keskustelemaan kahden erittäin asiantuntevan mielenterveyshoitajan kanssa ja he todella kuuntelivat minua ja sitä mikä minua vaivaa. Tehtiin testejä ja kellään ei ollut kiire, vaan minulle annettiin aikaa. Keskustelu tuokion lopussa minulle varattiin kiireellisesti lääkäriaika, joka saatiin parinpäivän päähän.

Testien perusteella minulla oli keskivaikea masennus ja vaikea unettomuus. Olin nyt lääkärin vastaanotolla ja hänelläkin oli varattu minulle reilusti aikaa. Tuntui hyvälle kun sai apua ja minua kuunneltiin. Lääkäri määräsi minulle mieliala lääkkeen ja unilääkkeen. Lääkäri sanoi soittavansa minulle parin päivän päästä, mutta jos jotain tulee niin voisin soittaa infoon ja pyytää lääkäriä soittamaan jo aiemmin. No lääkkeistä ei ollut mitään apua. Mielialalääkettä jatkettiin normaalisti, mutta unilääkettä lisättiin ja laitettiin rinnalle vielä toinen lääke. Sitten se alkoi.

Alkoi todellinen uni helvetti joka kesti noin puoli vuotta. Unilääkkeitä kokeiltiin ja vaihdeltiin. Välillä vaihdettiin jo mieliala lääkettäkin kun aloin olla niin vihainen kokoajan. Painajaiset olivat tulleet uniini. Milloin kukakinläheinen kuoli ja milloin olin jopa itse unissani heidät tappanut. Joskus olin töissä ja potilaat kuolivat ympäriltäni kun olin niin väsyksissä tai unessa etten kyennyt reagoimaan mihinkään. Toiset unilääkkeet toivat hallusinaatioita,pelottavia valoja pimeässä huoneessa tai esimerkiksi varkaiden tai tulipalon ääniä ja valoja. Välillä näin puolisoni istumassa sängynreunalla, vaikka hän oli yövuorossa töissä. Ja hallusinaatioiden aikana koin olevani hereillä täysin, koska kuljin asunnossa tarkastelemassa että kaikki on hyvin. Lääkkeet vaihtui ja painajaisten laatu niiden mukaan.

Hoitoni siirtyi kunnallisen puolen lääkärin ja depressiohoitajan käynneistä työterveyteen, jossa tapasin työterveylääkäriä, työterveys psykiatria sekä työterveys psykologia. Ja siirto työterveyteen tapahtui maaliskuussa eli he jatkoivat lääkitykseni testaamista siitä mihin terveyskeskus jäi. Välillä olin lääkityksestä johtuen menettänyt lähimuistini melkein kokonaan. Tämä oli rankkaa aikaa niin parisuhteelle kuin omalle psyykkeellekin. Välillä tuntui että minut hylätään hoidossa oman onneni nojaan kun hoitoa siirrettiin työterveyteen, mutta pelko oli turha.

Työterveydestä sain lopulta lääkityksen kohdalleen ja lähetteen psykoterapiaan. Löysin itselleni todella hyvän terapeutin ja nyt kun lääkitykset on hyvällä tasolla niin nukun pääosin hyviä yöunia, mutta vahvalla lääkityksellä on myös negatiiviset puolensa olen aamuisin aivan sekaisin. Päivälläkin tuntuu että olen tokkurassa. En ole työkykyinen ennen kuin unilääkitystä pystytään purkamaan. Välillä sitä olen kokeillut, mutta se ei saa mitään muuta aikaan kun että en nuku ja unirytmini ovat sitten täysin sekaisin jopa pari viikkoa. Välillä kokeilusta selviää yhdellä huonosti nukutulla yöllä toisinaan kuten nyt tuossa tämän kuun alussa unirytmi oli reilun kaksi viikkoa sekaisin. Ja se kun on unirytmi sekaisin tarkoittaa myös sitä että päivärytmi on myös sekaisin. Ei jaksa liikkua, sosiaalisuus on hukassa, ei pysty huolehtimaan omasta hygieeniasta saati sitten siivoomaan.

Mutta tämä on nyt elämääni tällä hetkellä. Olin yllätys vierailulla vanhemmillani ja odotimme isäni kanssa että olisimme päässeet Pimu-beaglen kanssa jänisjahtiin, mutta talven tulo esti meidän metsästys reissun. No toisella kertaa sitten. Mutta nukuin siellä hyvin ja innostuin jopa herättelemään vanhaa yhtä lempiharrastustani ylipitkiltä talviunilta, mutta siitä lisää toisen kerran :-) nyt nautin kupin uniteetä ja alan odotella unta.