Vuosien saatossa paikkojen määrä lisääntyi lisääntymistään ja ennen muuttoani Etelä-Suomeen minun ei tarvinnut enää edes ilmoittaa että teen pukki keikkaa ja silti oli 14 paikkaa aattoillan aikana. Vuosi toisensa jälkeen sain seurata kun lapset perheessä kasvoivat ja vaikka he eivät enää uskoneet pukkiin niin halusivat että pukki tulee käymään ja jakaa lahjat. Viimeinen joulu ennen muuttoani tänne Etelään niin jotenkin tiesin jo mielessäni että tämä on viimeinen joulu pukkina näissä kodeissa, vaikka en vielä tiennytkään muutostani mitään. Tuntui vaan niin pahalta kun meni taas katsomaan niitä lapsia, jotka olivat taas kasvaneet vuoden ja tiesin etten ikinä voi kokea sitä itse, että odotan lasteni kanssa joulupukin tuloa ja kun pukki on käynyt niin voin puolisoni kanssa istua sohvalle ja nauttia glögiä ja katsoa kun lapset leikkivät saamillaan leluilla.
Olin jotenkin luovuttanut elämäni suhteen. En ollut löytänyt eron jälkeen uutta puolisoa. Tiesin etten voi saada lapsia. Minulla ei ole luottotietoja ja muutenkin elämäni tuntui tyhjältä. Minulla ei ollut muuta kun työt ja opiskelu. Siksipä jo useampana jouluna olin joulupukin kierroksen jälkeen ajanut taksia tai päivystänyt palolaitoksella, jotta ne joilla oli lapsia saivat viettää jouluaan rauhassa. Kävin vanhemmillani syömässä aatto iltana ja muuten tein töitä.
Kun koitti vuosi 2015 niin se oli muutosten vuosi. Ensin uupumukseni alkuvuodesta paheni kun koulu stressasi ja tein siihen lisäksi liikaa töitä, mutta siitä selvittiin parin viikon levolla. Sen jälkeen muutin Vantaalle isovanhempieni luokse ja tarkoitukseni oli olla vain kesä ja alku syksy töissä Helsingissä. Kesällä tutustuin nykyiseen avopuolisooni ja hän oli jo alusta alkaen niin mahtava ihminen, että tiesin löytäneeni aarteen jota en halua koskaan menettää. Olimme kesäkuussa tavanneet ja tutustuimme toisiimme, huomasimme että meillä on paljon yhteistä, meillä oli jopa sama syntymäpäivä ikä eroa oli vain pari vuotta. Lokakuussa muutimme yhteen ja syntymäpäivänämme kosin häntä ja menimme kihloihin. Tunsin taas eläväni ja elämässäni oli sisältöä.
Tuli taas joulu, koska puolisoni oli töissä niin minäkin päätin että teen Joulupukkina kierroksen nyt Vantaalla. Sainkin nopeasti kierrokselle melkein kymmenen paikkaa. Oli oikein mukavaa käydä ihan tuntemattomissa perheissä kiertämässä Joulupukkina ja sain taas kokea sen miksi sen koko homman olin aloittanut eli toin sen joulun lapsille ja joulu pukin myötä rauha laskeutui lapsien koteihin kun jännitys ja vatsanväänteet loppuivat. Illan päätteeksi menin viettämään joulu iltaa puolisoni siskon perheen luokse missä olin aiemmin päivällä vieraillut Joulupukkina. Ja joulupäivänä lähdimme vanhemmilleni ja siitä menimme Tapaninpäivänä appivanhempieni mökille. Oli mukava joulu.
Elettiin taas vuosi ja vuoden 2016 joulukuun alussa niinkuin olen kertonut uni ongelmani alkoivat. Joulu lähestyi ja mietin että pakko kai se on joulupukin vierailla lapsien luona, vaikka ajatuskin jo ahdisti minua. Ahdistus se oli uusi tunne jonka koin jouluna ensimmäisen kerran. En osannut sitä edes tulkita ahdistukseksi ennen kuin myöhemmin kun olen oppinut tunnistamaan tunteitani ja olen saanut tunnelukkoja avattua. Sana oli kiirinyt joulupukista ja viime vuonna minulla oli 14 paikkaa aattona kierrettäväksi. Aaton lähestyessä ahdistus vain paheni ja alkoi olla ihan pakokauhun tunnetta kun heräsin aattona. Menin aamulla keittämään isovanhemmilleni joulupuuron kuten edellisenä joulunakin ja käytiin ukin kanssa saunassa. Sitten koitti hetki kun piti pukea mantteli päälle ja lähteä kierrokselle.Se oli hetki kun mietin että, voiko Joulupukki sairastua! Totesin että ei se vaan voi.
Päätään nosti taas se terapeuttini nimeämä Pelastaja-Marko. Itsestään piittaamaton pelastaja. No lähdin kiertämään ja ennen jokaista paikkaa jouduin keskittymään autossa että sain kerättyä itseni kasaan ja sain selvitettyä paikan kunnialla etten pahoita kenenkään mieltä. Eihän siitä mitään tulisi jos Joulupukki sairastuisi masennukseen tai edes flunssaan. No kierros saatiin päätökseen ja pääsin taas huokaisemaan puolisoni siskon perheen pariin, vaikka en saanut nukuttua ja ahdistus ei helpottanut niin joulupäivänä suuntasin vanhempieni luo.
Onnistuin kai kuitenkin hyvin Joulupukki kierroksella, kun monet sanoivat kun olin lähdössä että ensi vuonna tavataan. Kun olin vuoden vaihteessa kertonut puolisolleni tilastani ja hakenut apua, päätin että ensi jouluna korvaan heille jotka minuun luottavat edelleen pukkina. Menin erään tutun ateljee ompelimon pitäjän juttusille alkuvuodesta ja tilasin ihan uuden mittatilaustyönä tehtävän joulupukin puvun. Olen nyt vuoden aikana saanut hoitoa masennukseeni ja tunnelukkoja on saatu avattua jonkin verran. Olen taas siinä onnellisessa tilanteessa että odotan kovasti tämän vuotista kierrostani Joulupukkina ja ihmisten reaktioita kun Joulupukilla on uusi kostyymi päällä. Nyt ei tunnu ahdistusta, vaan tunnen taas sitä lapsen jännitystä kun se odottaa Joulupukkia käymään niin minä odotan että saan taas nähdä ne vuoden kasvaneet lapset ja muutamia ihan uusiakin perheitä kierroksella löytyy.
Vaikka Joulupukki ei voi sairastaa niin mies puvun sisällä voi ja sairaudet on tehty voitettaviksi. Minulla on vielä pitkä työnsarka edessäni masennukseni kanssa, mutta tämän blokin kirjoittaminen on ollut iso apu nyt loppuvuodesta ja jatkan tämän kirjoittamista edelleen. Iso kiitos kaikille lukijoilleni ja seuraajille tästä vuodesta. Palaan kirjoittamaan ensi vuoden puolella tänne. Kommentoikaa kirjoituksiani se auttaa minuakin jatkamaan.
Oikein hyvää joulua kaikille ja Onnellista uutta vuotta 2018!
PS. Sain ne joulu verhot ja paperi tähden makuuhuoneeseen vasta eilen laitettua =)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti