sunnuntai 18. maaliskuuta 2018

Terveisiä Unkarista

Olen ollut torstaista lähtien Unkarissa lomalla. Loma oli kummipoikani järjestämä ratsastusleiri El Bronco ranchilla noin 100 km päässä maan pääkaupungista Budabestista. Lupailin kirjoittaa täältä kuulumisia ja nyt olen kentällä odottelemassa että lähtöselvitys aukeaisi niin on hyvää aikaa kirjoittaa täällä lentokentän kahviossa.

Olen ottanut lomaa sairastamisesta jos on oikein ilmaistu. Olen nautiskellut hyvässä seurassa viiniä alueen baarissa joka ilta myöhään. On saunottu ja lilluttu porealtaassa nauttien paikallisia viinejä. Unkarilaiset osaavat tehdä todella hienoja viinejä ja hinnaltaan ne ovat täällä miltei ilmaisia. lasillinen viiniä maksoi ranchilla 2€ ja lasiin kaadettiin 1dl viiniä.  Ranchin alue oli todella kaunis ja hyvin hoidettu. Kävin välillä kävelemässä ja katselemassa hevosia. Varsoja oli mukava välillä käydä rapsuttelemassa. Henkilökunta oli todella mukavaa.

Eilen kävi porukassa haaveri ja ystäväni tippui hevosen selästä. Minä olin päiväunilla kun hän tuli pyytämään apua ja olin aivan unen pöllyssä ja en ymmärtänyt mitään. No hän soitteli ystävilleen ja vakuutus yhtiöön sai neuvoksi mennä käymään paikallisessa sairaalassa tutkimuksissa. Eurooppalaisella sairasvakuutus kortilla hoitoa hän sai nopeasti ja hänet tutkittiin perusteellisesti eli se kannattaa olla matkalla mukana. Kaikki oli kuitenkin hyvin ja aivotärähdyksellä ystäväni selvisi. Onneksi oli kypärä päässä.

Pääsimme kummipoikani ja hänen valmentajansa kanssa käymään samalla Keskemetin kaupungissa ostoksilla. Löysinkin puolisolleni hienon käsilaukun tuliaisiksi ja muutaman pullon paikallista viiniä kotiin vietäväksi Unkari on kyllä todella edullinen maa matkustella. Huomasin että paikallisväestön englanninkielen taito on yleisesti huonompaa kuin omani ja minä puhun välttävää englantia.

Kuten aiemmin sanoin olin niin sanotusti sairaudestani lomalla. Aamulla heräsin aamupalalle ja otin aamu lääkkeet. Aamupalan jälkeen menin takaisin nukkumaan, koska olin ottanut yöllä melatoniinia nukahtamiseen myöhään niin sain unta vasta aamuyöstä. Nukuin aamupäivällä sen ajan kun muut olivat ratsastamassa ja illat vietimme porukalla. Oli rankkaa sinänsä kun unet olivat aika vähäiset koko pidennetyn viikonlopun ajan Unkarissa. Nukkumisista huolimatta on ollut kyllä mahtava ja rentouttava reissu ja saanut tutustua moniin uusiin hienoihin ihmisiin.

Tekstiin linkitetty kuva on erään ryhmäläisen ottama rancilta torstai iltana.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti