Univaikeus

Niin kun jo alussa kirjoittelin niin kärsin vaikeasta unettomuudesta. Unettomuus saatiin kesällä jonkin näköiseen tasapainoon lääkkeillä. Toiset lääkkeet sopii paremmin toisille ja toisille ei sitten niin ollenkaan. Minäkin kokeilin 5-7 eri unilääkettä ja niiden eri yhdistelmiä ennen kuin tämä tämän hetkinen lääke löytyi.

Kaikki alkoi noin vuosi sitten eli joulukuun alkupuolella viime vuonna kun kaikki asiat olivat kuormittaneet minua liikaa ja koin vielä suuren pettymyksen kun pitkään odottamani velkasaneeraus ei ollut kohdallani mahdollinen. Siitä saamani vastaus oli piste i:n päällä. Sen jälkeen ahdistus valtasi mieleni ja kaikki kokemani vastoinkäymiseni tulivat myös uniini. Nukkuminen se vain loppui. Nukuin yössä 1/2 - 1 1/2 tuntia. Aamulla lähdin töihin ja omat asiat pyörivät mielessäni aina tauoilla aloin eristäytymään työyhteisöstä. Alkuunsa pystyin keskittymåän kohtalaisen hyvin työtehtäviini sairaalassa. Aikaa kului työhön lähtökin alkoi tuntua väsymyksestä ja ahdistuksesta johtuen vastenmieliseltä, vaikka työ oli juuri sitä mitä olin toivonut siitä lähtien kun olin alkanut alaa opiskella. Selvisin jouluun asti, vaikka viimeisellä viikolla olin jo niin väsynyt että tein virheitä, mutta onneksi huomasin kuitenkin virheeni itse ja potilaat eivät olleet vaarassa. Ennen joulua aloitin vapaat ja tarkoitukseni oli palata töihin välipäivinä.

Tuli joulu ja aaton joka vuotinen pukkikierros lähestyi. Se ei tuntunut samalta kuin ennen se jokin tunne oli poissa. Tunne oli ilo joka oli kadonnut. Ilo siitä että saan tuoda joulun rauhan lukuisiin lapsikoteihin ja se mahalipuinen ruokahalun vienyt jännitys loppuu. Ilo siitä että tiedän vanhempienkin rauhallisen aattoillan alkavan siitä kun käyn tuomassa lahjat ja lapset rauhoittuvat leikkimään saamillaan leluilla. Se kaikki ilo oli poissa tilalla oli ahdistus ja väsymys sekä pakon tunne ei tuntunut hyvältä lähteä kierrokselle, mutta en voinut pettää lapsia ja heidän vanhempiaan, koska eihän joulupukki vain voi olla sairaslomalla, vai voiko? Kun pääsin vauhtiin tunsin välillä kun ahdistus helpotti ja paikka paikalta oloni helpotti, vaikka se ilo puuttui edelleen. Pääasia että kaikki minua odottaneet olivat tyytyväisiä ja sain tuotua joulun moneen kotiin.

Heti joulun jälkeen matkustin vanhemmilleni ja siellä sairastuin influenssaan, vaikka rokotuksen olinkin ottanut. Oli hirveää sairastaa niin voimakas tauti ja kun ei saa nukuttua. Kipeänäkin sain nukutuksi saman verran vuorokaudessa kuin terveenäkin eli maksimissaan 1 1/2 tuntia, mutta nyt vain useammassa osassa. Onneksi puolisoni tuli myös vanhempieni luo ja hän ajoi automme kotiin, jotta pääsin lääkäriin. Lääkäri määräsi influenssan vuoksi viikon sairaslomaa, mutta en kokenut tarpeelliseksi puhua unettomuudesta ja ahdistuksesta hänelle. Tauti hellitti jo melkohyvin ennen uudenvuoden aattoa. Uudenvuoden aattona olimme läheisten ystävien kanssa katsomassa raketteja ja ostuimme heillä iltaa. Vuosi oli juuri vaihtunut ja vuoden vaihtuessa päätin että alan huolehtia itsestäni paremmin. Sen tein heti ja kerroin jo heti yöllä puolisolleni että en saa nukuttua, etten ole nukkunut kuukauteen, vaikka hänelle aamulla aina olinkin sanonut että ihan hyvin nukuin. Tämä oli ensimmäinen askel kohti helpotusta ja se todella kannatti ottaa. Itkin puolisoni kainalossa ihan helpotuksesta kun sain kertoa hänelle miten paha minun oli olla. Hän ymmärsi ka neuvoi minua menemään puhumaan asioista mieleterveys vastaanotolle kun arki koittaa.

Kun arki oli käsillä menin terveyskeskuksen tiloissa olevan matalankynnyksen mielenterveys päivystyksen odotusaulaan. Siellä ei ollut muita kuin vuoronumero automaatti. Otin lapun ja kohta minua tuli pyytämään sisään erittäin ystävällisen tuntuinen työntekijä. Pääsin keskustelemaan kahden erittäin asiantuntevan mielenterveyshoitajan kanssa ja he todella kuuntelivat minua ja sitä mikä minua vaivaa. Tehtiin testejä ja kellään ei ollut kiire, vaan minulle annettiin aikaa. Keskustelu tuokion lopussa minulle varattiin kiireellisesti lääkäriaika, joka saatiin parinpäivän päähän.

Testien perusteella minulla oli keskivaikea masennus ja vaikea unettomuus. Olin nyt lääkärin vastaanotolla ja hänelläkin oli varattu minulle reilusti aikaa. Tuntui hyvälle kun sai apua ja minua kuunneltiin. Lääkäri määräsi minulle mieliala lääkkeen ja unilääkkeen. Lääkäri sanoi soittavansa minulle parin päivän päästä, mutta jos jotain tulee niin voisin soittaa infoon ja pyytää lääkäriä soittamaan jo aiemmin. No lääkkeistä ei ollut mitään apua. Mielialalääkettä jatkettiin normaalisti, mutta unilääkettä lisättiin ja laitettiin rinnalle vielä toinen lääke. Sitten se alkoi.

Alkoi todellinen uni helvetti joka kesti noin puoli vuotta. Unilääkkeitä kokeiltiin ja vaihdeltiin. Välillä vaihdettiin jo mieliala lääkettäkin kun aloin olla niin vihainen kokoajan. Painajaiset olivat tulleet uniini. Milloin kukakinläheinen kuoli ja milloin olin jopa itse unissani heidät tappanut. Joskus olin töissä ja potilaat kuolivat ympäriltäni kun olin niin väsyksissä tai unessa etten kyennyt reagoimaan mihinkään. Toiset unilääkkeet toivat hallusinaatioita,pelottavia valoja pimeässä huoneessa tai esimerkiksi varkaiden tai tulipalon ääniä ja valoja. Välillä näin puolisoni istumassa sängynreunalla, vaikka hän oli yövuorossa töissä. Ja hallusinaatioiden aikana koin olevani hereillä täysin, koska kuljin asunnossa tarkastelemassa että kaikki on hyvin. Lääkkeet vaihtui ja painajaisten laatu niiden mukaan.

Hoitoni siirtyi kunnallisen puolen lääkärin ja depressiohoitajan käynneistä työterveyteen, jossa tapasin työterveylääkäriä, työterveys psykiatria sekä työterveys psykologia. Ja siirto työterveyteen tapahtui maaliskuussa eli he jatkoivat lääkitykseni testaamista siitä mihin terveyskeskus jäi. Välillä olin lääkityksestä johtuen menettänyt lähimuistini melkein kokonaan. Tämä oli rankkaa aikaa niin parisuhteelle kuin omalle psyykkeellekin. Välillä tuntui että minut hylätään hoidossa oman onneni nojaan kun hoitoa siirrettiin työterveyteen, mutta pelko oli turha.

Työterveydestä sain lopulta lääkityksen kohdalleen ja lähetteen psykoterapiaan. Löysin itselleni todella hyvän terapeutin ja nyt kun lääkitykset on hyvällä tasolla niin nukun pääosin hyviä yöunia, mutta vahvalla lääkityksellä on myös negatiiviset puolensa olen aamuisin aivan sekaisin. Päivälläkin tuntuu että olen tokkurassa. En ole työkykyinen ennen kuin unilääkitystä pystytään purkamaan. Välillä sitä olen kokeillut, mutta se ei saa mitään muuta aikaan kun että en nuku ja unirytmini ovat sitten täysin sekaisin jopa pari viikkoa. Välillä kokeilusta selviää yhdellä huonosti nukutulla yöllä toisinaan kuten nyt tuossa tämän kuun alussa unirytmi oli reilun kaksi viikkoa sekaisin. Ja se kun on unirytmi sekaisin tarkoittaa myös sitä että päivärytmi on myös sekaisin. Ei jaksa liikkua, sosiaalisuus on hukassa, ei pysty huolehtimaan omasta hygieeniasta saati sitten siivoomaan.

Mutta tämä on nyt elämääni tällä hetkellä. Olin yllätys vierailulla vanhemmillani ja odotimme isäni kanssa että olisimme päässeet Pimu-beaglen kanssa jänisjahtiin, mutta talven tulo esti meidän metsästys reissun. No toisella kertaa sitten. Mutta nukuin siellä hyvin ja innostuin jopa herättelemään vanhaa yhtä lempiharrastustani ylipitkiltä talviunilta, mutta siitä lisää toisen kerran :-) nyt nautin kupin uniteetä ja alan odotella unta.

Tästä jatketaan kun taas jaksetaan

Tämä on kohta josta blogini alkaa päivittymään reaaliajassa. Kannattaa lukea kaiken alku ja mitä on tapahtunut välillä tuolta alempaa.

Välissä on pitkä tauko, mutta en ole silloin kyennyt kirjoittamaan mitään. Tuo aika on taisteltu jaksamisen kanssa, jopa omasta hygieniasta on ollut vaikeaa huolehtia ja on saattanut mennä välillä jopa viikko että olen jaksanut raahautua suihkuun. nykyäänkin saattaa mennä välillä pari viikkoa että en jaksa hiuksia ja partaa leikata, mutta nyt on kuitenkin jaksanut välillä käydä uimassa ja saanut kotona siivottua sekä käydä suihkussa.

Mutta nyt on bloki kasassa ja urakka jatkuu kun taas keksin kirjoitettavaa.

Kyllä mieskin oppii itkemään

Kohta vietän masennukseni vuosipäivää. Ei masennukseni ei alkanut nyt vuosi sitten vaan se on alkanut jo joskus alakoulu ikäisenä. Se on ollut toistuvaa tyyppiä, mutta nyt kohta vuosi sitten kun alkoi masennus jakso niin se vei minut tilanteeseen jossa olen nyt. 

Kun ihminen kokee kiusaamista, yksinäisyyttä, hyväksikäyttöä ja kaikkea muuta mitä ihmisen ei pitäisi kokea. Se joko murtuu heti ja monissa tapauksissa olemme saaneet lukea että tilanne on päättynyt kuolemaan oman käden kautta. Minä kovetin itseni patosin tunteeni sisääni. Olen nähnyt paljon kuolemaa töiden puolesta ja jonkin verran kokenut menetyksiä läheisissäni. En koskaan ole itkenyt kenenkään kuolemaa, koska olin jo lapsena oppinut patoamaan tunteeni ja olin niin sanotusti tunteeton. 

Voin myöntää että eräässä elämän vaiheessa minäkin mietin hetken että päättäisin päiväni kun tunsin ensimmäisen kerran jotain oikeasti. Tunsin menettäneen kaiken, mutta hetken pohdittuani tajusin että onhan minulla veljet, vanhemmat, isovanhemmat ja kaverit sekä muut sukulaiset joille en voi aiheuttaa sitä tuskaa jonka olin nähnyt kuolleiden läheisillä, vaikka itse en tuntenut mitään silloin. Ja sen jälkeen olen ollut sitä mieltä että kaikesta voi selvitä. 

Isokin mies voi ja oppii itkemään. Nykyään kun tunnelukkojani on availtu niin itken lähes päivittäin kun mieleeni tulee eri asioita joita olen kokenut. Välillä itku tulee ihan väsymyksestä kun uneni ovat niin sekaisin. Tänäänkin olin väsynyt huonesri nukutun yön jälkeen ja minua ahdisti toisaalta olin hyvin yli energinen ja levoton, kunnes yksi vastalause rakkaaltani sai minut ensin raivostumaan ja n. minuuttia myöhemmin paha olo purkautui itkuna. Kyllä isomies saa itkeä on minun mielipiteeni nykyään. Rakkaani tuli ja otti minut syleileen ja sanoi että, vaikka hän on tukeva ei hän osaa tukea. VÄÄRIN! Hän tuki juuri minua niinkuin kuuluikin kyllä hän osaa tukea. Minulla on minulle maailman paras ja rakkain puoliso rinnallani ja hän on rohkaissut minua hakemaan apua, tukenut minua pyyteettä tämän melkein vuoden. Rakkaani tuella tämän selätän, vaikka kohta osa-aikaiselle työkyvyttömyys eläkkeelle siirrynkin, mutta saatte nähdä, että tulen vielä selättämään tämän sairauden. Sairauteni on keskivaikea masennus ja vaikea unettomuus. Nyt olen tunteinedi kanssa pulassa kun en osaa käsitellä niitä vaan ne tulevat täysillä, niin viha, suru, ilo, rakkaus kuin onnellisuuskin. Kun opin vielä opin käsittelemään tunteitani ja saan loputkin solmut auottua, niin lupaan että olen entistäkin ehompi ja palaan taas töihinkin.

Isänpäivä vuodatus lapsettomalta mieheltä

Hei kaikki
Ja onnittelut kaikille iseille huomisen johdosta. Toisilla lapsilla on perhesuhteiden vuoksi useampikin isä ja isä on lapselle koko iän tärkeä. Onnittelut myös kaikille kaikille äideille teilläkin on oma päivänne tulossa toukokuussa. Ilman äitejä ja isejä meitä ei olisi ketään olemassakaan joten heille juhlapäivänne suotakoon. Ei näitä kumpaakaan päivää tule muuttaa miksikään muuksi ne on tärkeitä muistaa. 

Mutta nämä molemmat päivät ovat monille meistä raskaita. Jokaisella meistä on vanhemmat joko elossa tai jo edesmenneinä ja heitä voi muistaa käymällä kylässä, soittamalla tai vierailemalla haudalla. Raskaimpia isän- ja äitienpäivät ovat meille jotka olemme tahtomattamme lapsettomia. 

Meille ei askarrella tarhassa ja koulussa kortteja, vaikka haluaisimme saada niitä. Meille ei tuoda kahvia lastemme toimesta sänkyyn ja vähän vahingossa läikytetään leivälle ja peitolle sitä, vaikka meitä ei haittaisi yhtään, vaikka meitä ei haittaisi jos koko tarjotin kaatuisi sänkyyn. Me emme saa hienoja itsetehtyjä kakkuja ja lahjoja yhtenä tiettynä päivänä vuodessa, vaikka nauttisimme siitäkin. Meitä ei valtiovallan kohdalta palkita mitallein lapsettomuudesta, vaikka emme sitä kaipaakkaan. Emmekä odota lippua salkoon emmekä välttämättä edes päivää merkittävän kalenteriin. 

Tänä vuonna vietettiin 24. kerran lapsettomien lauantaita. Toivottavasti tästä tulisi tapa ja sitä vietettäisiin joka vuosi juurikin lauantaina viikkoa ennen äitienpäivää. 

Antakaa isien juhlia huomenna. Minäkin juhlin isäni, appeni ja isoisäni kanssa. Antakaa äitien juhlia äitienpäivää niin minäkin juhlin äidin, anopin ja mummin kanssa. Mutta jos haluatte jostain tehdä läheisenpäivän niin tehkää lapsettomien lauantaista läheistenpäivä, koska silloin me tahtomatta lapsettomat tarvitsemme läheistemme läsnäoloa ja voimme nauttia päivästä läheistemmen kanssa jopa juhlien, vaikka aihe on vaikea. 

Jos luit loppuun ja pidit lukemastasi niin saat jakaa et tarvitse siiihen lupaani. 

HYVÄÄ ISÄNPÄIVÄÄ HUOMISELLE NIILLE KAIKILLE JOTKA OVAT SIINÄ ONNELLISESSA ASEMASSA ETTÄ TEIDÄN KANSSA SITÄ JUHLITAAN 😊