Parantumaan päin ja altaalla meno maistuu

Hei

Viime viikolla tuskaa aiheuttanut nivunen alkaa pikkuhiljaa parantua. Silti otan nyt vielä varovasti ja lääkitsen sitä varmuuden vuoksi ettei vaiva veny venymistään. Eilen kävin jo uimassa, vaikka kipua oli vielä jonkin verran, mutta sitä ei tuntunut uidessa. Tänään pidän huili päivän uinnista ja huomenna sitten taas jahtaamaan seuraavaa 1,25km kokonais suoritteeseen joka on tällä hetkellä 8km.

Viikonloppuna oli aikaa olla ihan omissa oloissa kotosalla ja menin illalla saunaan nautiskelemaan omasta ajasta. Saunassa sainkin idea että nyt otan pitkästä aikaa ja lähden julkisilla ajelemaan näin illemmalla kun on hiljaisempaa. Mietin aluksi mihin ajaisin ja sitten sen hoksasin että mä voisin mennä kattoo jonkun leffan flamingoon kun ei ole tullut käytyä sielläkään aikoihin. Elokuvaksi valikoitui klo 23:30 alkanut Jurassic World 2 3D.

Lähdin sauna jälkeen kävelemään busille ja matkalla istahdin kerran huilaamaan ja lepuuttamaan kipeytynyttä selkää ja nivusta. Meinasin jo luovuttaa että en lähde seikkailemaan mihinkään ku paikat heti ihan älyttömän kipeet. No lähdin kuitenkin jatkamaan ja pääsin hyvin bussipysäkille odottamaan bussia, vaihtokin onnistui hyvin, mutta seuraava bussi oli hieman myöhässä.

Ehdin flamingolle hyvin ja sain leffa liput, eväät ja juoman. Evääksi valikoitui tuutorini suosittelemat nachot. Leffa oli hyvä ja 3D toimi siinä hyvin ei voi kun suositella.

Paluu matka alkoi kahden aikoihin yöllä. Bussiin pääsin ja kun piti vaihtaa Tikkurilassa niin katsoin että tuossa on bussini ja hyppäsin siihen. No eipä ollut se oli sama linja mutta toiseen suuntaan. Kahden pysäkin jälkeen jäin pois ja menin tien toiselle puolen odottamaan oikeaa bussia. Kohta bussi jo tulikin ja hyppäsin kyytiin ja näin kotimatkan viimeinen bussi etappikin sujui hyvin. Bussilta kotiin kävellessä nivunen ja alaselkä olivat jo melkein tulessa kivusta, mutta pari lepuutus taukoa puiston penkeillä auttoi jaksamaan kotiin.

Töitä jatketaan niin painon kanssa taistellessa kuin oman pään kanssakin, vaikka eilen oli melkoinen motivaatio monttu käsillä onneksi tuutorini ja rakas puolisoni auttoivat siitä yli ja taas on voimia ja motivaatiota jatkaa kohti hoikempaa tulevaisuutta ja terveempää huomista. Muutenkin tässä on toivoa että asiat lähtevät rullaamaan, mutta pitää vielä odottaa kun koneiston pyörät pyörivät ja tulee varmistavat päätökset ennen sitä ei kannata paljon juhlia.

Osasto hoidossa =) ja kohti rantakuntoa

Hei pitkästä aikaa

Anteeksi etten ole kirjoitellut taas muutamaan viikkoon. Olen ollut osasto hoidossa HUS:in Leppävaaran mielialahäirialan tehohoidon avohoitoyksikössä. Eli olen päivät täällä ja illat sekä yöt kotona. Tämä on ollut hienoa, mutta myös raskasta. Lisäksi olen tehnyt elämäntapoihin isoja muutoksia.

Tämä osasto hoito aluksi arvelutti minua että miten selviän Vantaalta Espooseen aamulla yleisillä, mistä rahat julkisten lippuun, aikaa menee aivan älyttömästi...... jne. Mutta tutustumis käynnillä täällä päätimme että käyn omalla autolla täällä. Juopn kotona aamukahvit ja lähden sitten tulemaan kun tiedän kykeneväni ajamaan. Alku on mennyt tosi hyvin olen jopa ollut joka aamu ajoissa paikalla niin paitsi tietysti ensimmäisenä aamuna myöhästyin n. 10 min kun en meinannut löytää parkkipaikkaa. Täällä on hieno henkilökunta, joka on todella ammattitaitoista ja huomioon ottavaa. Löysin ryhmästä heti paikkani. Ryhmäläiset on mukavia ja se tästä tekeekin niin mahtavan hoitomuodon. Jos jolllekin teistä lukijani suositellaan joskus mieliala avohoitoa niin lähtekää ihmeessä mukaan. Täältä saa paljon vinkkejä ahdistuksen ja mielialan hoitoon sekä toimimiseen vuorovaikutus tilanteissa.

Tämä osasto hoidon aloitus on ollut minulle suuri harppaus eteen päin kuntoutuksessa, vaikka alku pelotti kun minulle sanottiin lähettävän osaston toimesta että en saa käydä psykoterapiassa enää, mutta se kielto kumottiin täällä ensimmäisen ja täältä kirjoitetaan jopa jatko lausunto psykoterapiaa varten. Tänään pääsee taas terapeutin kanssa jutustelemaan.

Joo kun nyt tuli tämä valtava harppaus hoidollisesti niin nyt oli hyvä myös samalla aloittaa täydellinen muutos elämän tavoissa. Viime viikon maanantaina kun tämä osasto jakso alkoi niin aloitin myös säännöllisen uinnin. Viime viikolla kävin maanataina, tiistaina ja keskiviikkona uimassa kilometrin. Torstaina minun nenäonteloita vähän avarrettiin Helsingissä kirurgisessa sairaalassa ja loppu viikko oli lepoa uinnista ja saunomisesta. Tämän viikon maanantai kun koitti niin taas pääsi altaaseen olenkin jo tällä viikolla nyt uinut 1,25km maanantaina, tiistaina ja torstaina, mutta nyt on oikea nivunen sen verta jumissa että tästä päivästä taitaa tulla lepopäivä.

Ruokavalioni on myös kääntynyt päälaelleen. Ruokailen täällä osastolla aamun välipalan ja lounaan. Hiilarit eli peruna on vaihtuneet pää osin kasviksiin ja salaattiin. Leipä on vaihtunut välipaloilla hedelmään ja iltapalalla rahkaan ja hedelmään.

Olo on nyt kahden viikon jälkeen todella paljon kevyempi ja virtaa on ollut toisella tavalla, mutta paljon on vielä työtä ennen kun tän miehen pää laskee töihin ja että elämäntapa muutos alkaa kunnolla näkyä.

Kiitos kun olette tukemassa minua tässä kovassa urakassa. Teidän kommenteista ja viesteistä on suuri apu kun koitan jossain kohtaa päästä motivaatio montusta ylös.