Hei
Viime viikolla tuskaa aiheuttanut nivunen alkaa pikkuhiljaa parantua. Silti otan nyt vielä varovasti ja lääkitsen sitä varmuuden vuoksi ettei vaiva veny venymistään. Eilen kävin jo uimassa, vaikka kipua oli vielä jonkin verran, mutta sitä ei tuntunut uidessa. Tänään pidän huili päivän uinnista ja huomenna sitten taas jahtaamaan seuraavaa 1,25km kokonais suoritteeseen joka on tällä hetkellä 8km.
Viikonloppuna oli aikaa olla ihan omissa oloissa kotosalla ja menin illalla saunaan nautiskelemaan omasta ajasta. Saunassa sainkin idea että nyt otan pitkästä aikaa ja lähden julkisilla ajelemaan näin illemmalla kun on hiljaisempaa. Mietin aluksi mihin ajaisin ja sitten sen hoksasin että mä voisin mennä kattoo jonkun leffan flamingoon kun ei ole tullut käytyä sielläkään aikoihin. Elokuvaksi valikoitui klo 23:30 alkanut Jurassic World 2 3D.
Lähdin sauna jälkeen kävelemään busille ja matkalla istahdin kerran huilaamaan ja lepuuttamaan kipeytynyttä selkää ja nivusta. Meinasin jo luovuttaa että en lähde seikkailemaan mihinkään ku paikat heti ihan älyttömän kipeet. No lähdin kuitenkin jatkamaan ja pääsin hyvin bussipysäkille odottamaan bussia, vaihtokin onnistui hyvin, mutta seuraava bussi oli hieman myöhässä.
Ehdin flamingolle hyvin ja sain leffa liput, eväät ja juoman. Evääksi valikoitui tuutorini suosittelemat nachot. Leffa oli hyvä ja 3D toimi siinä hyvin ei voi kun suositella.
Paluu matka alkoi kahden aikoihin yöllä. Bussiin pääsin ja kun piti vaihtaa Tikkurilassa niin katsoin että tuossa on bussini ja hyppäsin siihen. No eipä ollut se oli sama linja mutta toiseen suuntaan. Kahden pysäkin jälkeen jäin pois ja menin tien toiselle puolen odottamaan oikeaa bussia. Kohta bussi jo tulikin ja hyppäsin kyytiin ja näin kotimatkan viimeinen bussi etappikin sujui hyvin. Bussilta kotiin kävellessä nivunen ja alaselkä olivat jo melkein tulessa kivusta, mutta pari lepuutus taukoa puiston penkeillä auttoi jaksamaan kotiin.
Töitä jatketaan niin painon kanssa taistellessa kuin oman pään kanssakin, vaikka eilen oli melkoinen motivaatio monttu käsillä onneksi tuutorini ja rakas puolisoni auttoivat siitä yli ja taas on voimia ja motivaatiota jatkaa kohti hoikempaa tulevaisuutta ja terveempää huomista. Muutenkin tässä on toivoa että asiat lähtevät rullaamaan, mutta pitää vielä odottaa kun koneiston pyörät pyörivät ja tulee varmistavat päätökset ennen sitä ei kannata paljon juhlia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti