Hei pitkästä aikaa
Anteeksi etten ole kirjoitellut taas muutamaan viikkoon. Olen ollut osasto hoidossa HUS:in Leppävaaran mielialahäirialan tehohoidon avohoitoyksikössä. Eli olen päivät täällä ja illat sekä yöt kotona. Tämä on ollut hienoa, mutta myös raskasta. Lisäksi olen tehnyt elämäntapoihin isoja muutoksia.
Tämä osasto hoito aluksi arvelutti minua että miten selviän Vantaalta Espooseen aamulla yleisillä, mistä rahat julkisten lippuun, aikaa menee aivan älyttömästi...... jne. Mutta tutustumis käynnillä täällä päätimme että käyn omalla autolla täällä. Juopn kotona aamukahvit ja lähden sitten tulemaan kun tiedän kykeneväni ajamaan. Alku on mennyt tosi hyvin olen jopa ollut joka aamu ajoissa paikalla niin paitsi tietysti ensimmäisenä aamuna myöhästyin n. 10 min kun en meinannut löytää parkkipaikkaa. Täällä on hieno henkilökunta, joka on todella ammattitaitoista ja huomioon ottavaa. Löysin ryhmästä heti paikkani. Ryhmäläiset on mukavia ja se tästä tekeekin niin mahtavan hoitomuodon. Jos jolllekin teistä lukijani suositellaan joskus mieliala avohoitoa niin lähtekää ihmeessä mukaan. Täältä saa paljon vinkkejä ahdistuksen ja mielialan hoitoon sekä toimimiseen vuorovaikutus tilanteissa.
Tämä osasto hoidon aloitus on ollut minulle suuri harppaus eteen päin kuntoutuksessa, vaikka alku pelotti kun minulle sanottiin lähettävän osaston toimesta että en saa käydä psykoterapiassa enää, mutta se kielto kumottiin täällä ensimmäisen ja täältä kirjoitetaan jopa jatko lausunto psykoterapiaa varten. Tänään pääsee taas terapeutin kanssa jutustelemaan.
Joo kun nyt tuli tämä valtava harppaus hoidollisesti niin nyt oli hyvä myös samalla aloittaa täydellinen muutos elämän tavoissa. Viime viikon maanantaina kun tämä osasto jakso alkoi niin aloitin myös säännöllisen uinnin. Viime viikolla kävin maanataina, tiistaina ja keskiviikkona uimassa kilometrin. Torstaina minun nenäonteloita vähän avarrettiin Helsingissä kirurgisessa sairaalassa ja loppu viikko oli lepoa uinnista ja saunomisesta. Tämän viikon maanantai kun koitti niin taas pääsi altaaseen olenkin jo tällä viikolla nyt uinut 1,25km maanantaina, tiistaina ja torstaina, mutta nyt on oikea nivunen sen verta jumissa että tästä päivästä taitaa tulla lepopäivä.
Ruokavalioni on myös kääntynyt päälaelleen. Ruokailen täällä osastolla aamun välipalan ja lounaan. Hiilarit eli peruna on vaihtuneet pää osin kasviksiin ja salaattiin. Leipä on vaihtunut välipaloilla hedelmään ja iltapalalla rahkaan ja hedelmään.
Olo on nyt kahden viikon jälkeen todella paljon kevyempi ja virtaa on ollut toisella tavalla, mutta paljon on vielä työtä ennen kun tän miehen pää laskee töihin ja että elämäntapa muutos alkaa kunnolla näkyä.
Kiitos kun olette tukemassa minua tässä kovassa urakassa. Teidän kommenteista ja viesteistä on suuri apu kun koitan jossain kohtaa päästä motivaatio montusta ylös.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti